lauantai 28. kesäkuuta 2014

Orpolapsi vailla kotia!

 Tämä pieni, mutta pippurinen orpolapsi etsii kiireellisesti uutta kotia!

Tämä pieni voimanpesä on löydetty New Orleansin suistomailta jahtaamasta pieniä eläimiä.

Hän on söpö, energinen vekkuli. 
Hänen sukupuolensa on vielä selvittämätön, 
ken uskaltaa sen selvittälööt, sillä hän yrittää jatkuvasti purra.
Häntä ei voida kauempaa pitää orpokodissa, 
sillä hän on vähän liian villi ja raju muiden lasten kanssa.
Pikkuiselle toivotaankin kotia jossa vanhemmilla on aikaa ja muut perheen lapset kestävät rajut leikit.

Kuitenkin hän kaipaa syliä ja rakkautta siinä missä muutkin lapset.

Olisiko sinusta tarjoamaan tälle suloiselle riiviölle turvallinen koti?
Mikäli mielit hänet adoptoida, kirjoita kommenttikenttään vapaamuotoinen lyhyt hakemus pikkuisen adoptiosta. Hakemus saa sisältää mitä vain, mutta laita otsikoksi kuitenkin HAKEMUS, jotta tiedän, että olet halukas adoptoimaan.
Kaikkien hakijoiden kesken minä valitsen sitten epäreilusti ja mielivaltaisesti sen kenet huvittaa valita.
Hauska/mielenkiintoinen hakemus saattaa olla valintaperuste.

Adoptiosta ei peritä adoptiomaksuja, mutta adoption yhteydessä voidaan ottaa vastaan kirjeessä postimerkillä kulkeutuvan verran pieniä tilkkuja nukkekoteiluun sopivia pieni kuvioisia tai yksivärisiä OHUITA kankaita orpokodin lasten vaatettamis tarpeisiin. Ei hätää, jos juuri sinulla ei ole kankaita tarjota vaihdossa, voit tarjota mitä vain postimerkillä kulkeutuvaa.

Hakemuksen voi jättää 2.7.2014 asti ja valinnan teen 3.7.2014 torstaina ja tämän jälkeen vauveli lähtee mahdollisimman pian uuteen kotiinsa.


Hänellä on suipot korvat, punainen tukka ja pitkät, terävät kulmahampaat sekä hieman töpö jalat.

Noin 6,5 cm pitkä taapero.
Arviolta vuoden ikäinen.
Kaikki raajat liikkuvat.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Villatakki ja virkattu pikkuhattu

En ole todellakaan hyvä kutomaan. Olen siinä hidas ja käsiala vaihtelee, enkä osaa kutoa kuin oikeaa silmukkaa ja kaikki sekin vähä mitä kinuan sukulaisten opettavan, unohdan parissa päivässä.
Olen kuitenkin sinnikkäästi aina aika-ajoin harjoitellut.

Minulla oli kesken jäänyt pikkuinen harjoitustilkku kutomalla, en ollut edes päätellyt sitä vielä.
Sitten keksin, että siitä voisin taiteilla jotenkin päin virkkauksen avulla villatakin. Tilkku olisi alaosa.
Mietiskelin ja kaavailin päässäni kuinka tekisin ja kun olin mielestäni keksinyt parhaan ratkaisun, aloitin virkkaamaan osioita.

Ensi virkkasin etupuolet ja sitten takaosan,
sitten virkkasin olkasumat yhteen ja sen jälkeen virkkasin hihat suoraan kainaloista.

Huomasin tehdessä, että tämän ja tämän teen kyllä ensi kerralla toisella tavalla...
No tekemällä oppii ja ei tämä mielestäni hullumpi ole ensitekeleeksi ja varsinkin omasta päästä temmattuna ilman kovin suuria kaavoittamis taitoja :D 

Hihat ovat hullun lennokkaat, muttei sitä onneksi huomaa nuken päällä ollessa.

Pikku pipoja olen virkannut ennenkin, mutta se on mielestäni aina yhtä haastavaa.
Olin onnellinen kun pipan omistajalla oli niin kovin pieni pää.



"Kyllähän sitä ennemmin pitää kuin ottaa selkäänsä", tuumii tämä tyttönen jolle takin tein, joka odottelee uuteen kotiin lähtöä piakkoin.

Ai ja hei! Napit vielä puuttuu ;)

Tämän päivän rappurallia ja vähän jotain muutakin.

Aloitetaan valmiista rappusista.
Voila!

Minulla ei ole porakonetta, enkä ole varma osaisinko käyttää sitä oikein kaideporailun suhteen.
Tarkoitan siis sitä, että kun noita kaidetolppia varten olisi tarvinut kaidelautaan porata reiät, nehän olisi pitänyt porata vinoon... Siinä olisi varmasti tullut tenkapoo.
Minulta loppui myös pitkä lista. Jäljellä oli vain paksua biltematikkua, ei hyvä.
Tästä syystä, istuskelin kesken askaroinnin miettimässä tovin, mitä aion kaiteen suhteen tehdä. Liimaanko vain tolpan päihin kaiteen ja toivon, että se ei näyttäisi idiootilta.
Hetken tuumittuani sain loistavan ahaa elämyksen.
Kävin heti penkomassa valkoista nyöriä.

Ehkä hieman merihenkinen, ehkei niin tyypillinen orpokodin sisustuksessa...
Mutta minun mielestä TOIMII !
 Rappusien kaidetolppia mietiskellessäni etsin helmiä ja mallailin niitä hammastikkuihin.
Näyttivät ihan hauskalta ja katkoin hammastikuista terävät päät ja liimasin helmet liikkumattomiksi.
Lopuksi laitoin tolppiin maalit päälle.

Askaroimaan alkaessani ajattelin myös maalata vessaan kylpyammeen ja lavuaarin.
No kuten varmasti jo arvasittekin, ei knorr astia ollutkaan ollenkaan sovelias. Muodoltaan kyllä, painatuksiltaan ei. 
Molemmin puolin astiaa luki painettuna Knorr ja se maalatessa vain korostui. En keksinyt mitään peittokeinoa.
 Mallailin allaskaapille montaa muutakin pientä kippoa ja kuppia (olen nimittäin säästellyt ihania lasisia allasvaihtoehtoja)
mutta koska tämä "allaskaappini" on ehkäpä lundby kokoa, ei siihen tasolle meinaa mahtua oikein mikään. 

Joko leveys tai sitten korkeus kinnaa. 
Ajattelinkin tässä joku päivä yrittää väsätä ilmakuivuvasta massasta tuon knorr purkin avulla allasta. Sillä sen pohjamuoto on juuri sopivan kokoinen.


Rappuaukkojen turvakaiteet (vai mitkä lienevät oikeilta nimiltään) ovat muovisia coctail-tikkuja jotka liimasin kuumaliimalla valkoisiksi maalattuihin rimoihin.
Koska pitkä rima loppui kesken, oli otettava jäätelötikut avuksi.
Kuitenkin pidempi sivu oli jäätelötikkua vieläkin pidempi ja piti liimailla niitäkin kokoon.
Ja koska kuumaliima on nopeasti jähmettyvää, mutta pitää huonosti liukasta kovaa muovia, oli tämä erittäin haastavaa, eikä jäljestä tullut yhtään niin siistiä kuin mitä olisin mielessäni toivonut.

Siinä samalla maalasin ystävältäni saamani pikkuesineet jotka olivat puisia ja käsittelemättömiä.
Maitopulloon vain vielä etiketti ja kukkaruukkuun kukka niin ai että kun on iloinen mieli taas näinkin pienestä <3

Tälläisen kynttelikön olen leikannut ja liimannut kasaan paperista joskus jo jonkun aikaa sitten.
Se oli kuitenkin tähän päivään asti valkoinen, kunnes nyt päätin maalata sen mustaksi.
Kynttilän paikka kohdat ovat korunosia.

Tämä ei ole oma idea, mutta oma malli :)
Tämä ei tule orpokotiin vaikka niin ensiksi ajattelin, se sopii paremmin Huvillan ruokailutilaan.

Ja hups! Siinä kuvaillessa valmista rappua talossa, kuulin kirkaisun kun vanhempi tyttäreni ilmoitti, että pikkutyttö on pöydällä. Kyllä se joka paikkaan kerkiää, kun hetkeksi selkänsä kääntää. Onneksi isosiskolla oli silmät selässäkin, sillä nuo jiirisakset ja taapero eivät ole hyvä yhdistelmä. Eikä sakset... eikä liima...  eikä maali...

Ei nyt oikein liity nukkekoteiluun tämäkään kuva, mutta isompi tyttäreni halusi, että nappaan kuvan hänen taideteoksestaan joka esittää tulivuoria. Ja minä jaan sen nyt teidän kanssanne <3

Ja taas sutta ja sekunda seinillä näkyy vähän liiankin hyvin. Pthyi!

Leikkihuoneen kaiteet.


<3

Makuuhuoneen kaiteisiin eksyi mukaan pari valkoistakin tolppaa.


Amme näyttää aika kivalta minusta... Ehkä hieman korkealta, mutta eipä anneta sen häiritä.
Vielä tassut alle ja hana päälle niin se on loistava.

Allaskaapin rako täyttyi toisenvärisillä laatoilla.
Kuka tykkää, kuka ei.
Itse en osaa päättää vielä.
Ehkä se kuitenkin saa jäädä ja jahka saan laastit rakoihin niin se voi olla ihan toimiva ratkaisu.
Katsotaan saanko ensi kerralla keskikerroksen raputkin valmiiksi. 
Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Olen UrpÅ

Kuten jo kerroin otsikossa, olen urpo. 
Huomasin kuinka nukkekotiharrastuksessani (kuten muissakin osa-alueissa elämässäni) tulee suttaa ja sekundaa. Miksi? No siksi koska olen kaikki mulle HETI NYT!-persoona.

Ensinnäkin blogia pitäessäni, minulla on ollut ajatuksena koko ajan ottaa kunnollisia vaihekuvia jotta toisetkin voisivat hyödyntää tietämistäni ja taitamistani. Kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta nyt tyydyttäkööt pelkkään tarinointiin ja valmiisiin kuviin, sillä minä en muista kuvaamista ennenkuin olen saanut valmista. 

Suttaa sain aikaiseksi tänään nimittäin hätiköimällä ja menemällä muka sieltä mistä aita on matalin. Ehkä silmälasini karsastivat sillä hetkellä nimittäin taisin ruveta ähertämään sieltä missä aita oli korkeimmillaan ja vielä kivasta viistosti minuun päin ja aidan päässä oli piikit. No joo viimeinen oli jo liioittelua...


Otin kuvan eteisestä vahattuani sen ruskealla Osmo puuvahalla.
Huomasin.... Huomaatteko tekin? Tapetit on päin persettä, mutta sille ei nyt taida mahtaa enää mitään tässä vaiheessa. Huomasin kuitenkin myös sen, että listat ovatkin maalaamatta, tai maalattu osittain ja katto on aika karmaiseva näin käsittelemättömänä. Täytyihän sillekkin siis tehdä jotain.
 Toinen sekunda juttu oli se, että poistin koneelta juuri sen kuvan jossa esiteltiin eteistä katon ja listojen maalauksen jäljiltä. En jaksanut napata enää uutta kuvaa vaan päädyin kertomaan, että menihän sitä valkoista maalia tapettiin ja kivasti mun villasukkaani. Älkää kysykö miten siinä onnistuin.



Tässä kuitenkin kuva katkaistuista ja vahatuista portaista odottamassa jatkojalostusta.

Seuraava hätiköity hölmöily liittyy näihin ihaniin vintage aakkostauluihin <3
Halusin orpokodin seinälle kiertämään aakkoset jotta pienimmätkin voivat halutessaan opiskella sillä aikaa kun isommat menevät päivisin kouluun.

Se olikin ihana idea, toteutus oli taas vaan kehnommanlainen sillä hätiköiden rupesin tauluja lätkimään. Niitäpä nyt ei saa pois, eikä saa tuota perhosjulistettakaan, pilaamatta tapettia tai itse julisteita...

Ja itse ongelma oli se, että taulut ovat sen verran isohkoja, etteivät ihan mahtuneet yhdelle tai kahdelle seinälle.
Ajattelin, että eipä se haittaa, voihan ne laittaa kahdelle riville päällekkäin, muttakun alla olevat liitutaulu ja perhosjuliste eivät lähde enää irti (toisaalta tuskimpa mahtusivat kahdelle rivillekkään aakkoset).

Phdiskelinpa sitten pienessä päässäni, että täytyy tehdä raput valmiiksi ja jatkaa aakkosia sitten koko huoneen ympäri.
Harmi, ei ollut aivan suunnitelmani. Nämä aakkostaulut olisivat olleet ihania ihan vain sellaisinaankin pinossa kauniisti jossain esillä... Pienempi aakkoskuvio seinälle olisi ollut passeli. Mutta kun halusin juuri tämän ja juuri tätä ei voinut enää pienentää että kuvista saa vielä selvän...
Juhannukseni puuhastelin tuunaten vanhoja huonekaluja.
Olin myös silloin pöllö enkä kuvannut huonekalujen vanhaa ulkoasua, sillä muutos oli huomattava JA IHANA!
Huonekalut entisenlaisinaan eivät olleet kovin houkuttelevia, mutta sain tuunattua niistä niin ihania, jopa niin ihania, että haluaisin taikoa ne itselleni sopivan kokoisiksi koristamaan omaa kotiani.
Kuten kuvassa yllä.
Nämä kuvan huonekalut ovat lundby kokoisia ja ovat palvelleet jo monessa eri tarkoituksessa vähän etsien paikkaansa.
Ensiksi ne olivat tyttäreni nukkekodissa, mutta koska hänen nukkekotinsa kohtasi karun kohtalonsa pienten tuholaisten käsissä, päätin nyysiä nukkekodista kaiken ja yrittää tyrkyttää nukkekoteilua sitten parin vuoden päästä uudelleen.
No mutta siis itse asiaan palatakseni... Nämä pikkuiset huonekalut eivät haittaa kokonsa puolesta sillä onhan tämä orpokoti ja asukkaat ovat pieniä ;)
Silti kuitenkin ainakin toistaiseksi vihreää oli liikaa ja ainakin liian kirkkaan vihreää minun makuuni ja hylly sai hylyn ja päätin tehdä kirjoille sopivamman kirjahyllyn tähän väliin.
Siitä tulee ruskea ja korkea ja se tulee täyteen kirjoja.
Maria Malmströmin ohjeita muistellen tein tuon kärryn. Luin siis aikaisemmin hänen ohjettaan lelukärrystä ja sittemmin yritin tehdä omaa muistellen mitä ohjeissa neuvottiin. Siitä tuli muutoin ihan kiva, mutta, ehkä himpun verran iso. tai sitten ei. Mutta ei se haittaa, mahtuupahan enemmän leluja mukaan. Ja nuo iiihanat vanhanaikaiset aakkospalikat väsäsin printistä jotka löysin täältä, Lissun nukkekoti facebook sivuilta
Marian ohjetta en enää saanut auki, mikähän lie internet mörkö pistää hanttiin...
Kaikkea muutakin ihanaa orpokodissa jo on lasten leikkeihin. Ihana englantilaissotilas on Minna Mäkisen käsialaa jonka sain swapissa ja kirjat olen myös saanut swapeissa. Merihevospahvitaulu on printti pinterestistä ongittu ja pahvinen linnunpönttö on tyttäreni leikeistä pelastettu, se on kyllä saanut jo hyvin pahasti siipeensä, mutta se on niin ihana että jääkööt rähjäisenäkin.
Tämä kuva esittelee teille ihanaa pelle mittaa jolla voi orpokodin pienimpien pituutta seurata.
Yhtään en saa päähäni mikä tämä oli oikealta tarkoitukseltaan alunperin. Siinä luki kuitenkin sevi. Hioin sevi merkin pois ja hioskelin vähän muutenkin antamaan elämää kokenutta pintaa.
Tässä vielä kuva pelkistä palikoista, ihan vain siksi, että ne ovat ihanat <3

Tässä jatkoa tuunatuille kalusteille joita juhannuksena tuunailin. Puinen laatikko. Ensimmäisen kerran sen nähdessäni ajattelin, että aivan ihana perunalaatikko nukkekodin kellariin, mutta nyt se löysi toisen köyttötarkoituksensa. Lelukoppana se toimii loistavasti. Taulun kuva on printti taas pinterestistä etsitty.
Nämäkin uudelleen maalasin. En kuitenkaan hionut vanhentaakseni niitä. Minusta epäsiisti maalaus ja vintage värit tuovat jo tarpeeksi vanhan ajan tunnelmaa näihin kappaleisiin.
Jotkut ehkä saattavat tuntea nämä leikkikalut lastenhuonekaluste setistä joita myy HONG KONG? Jos olen oikeassa.
Nämä ovat siis valmisnukkekotikalusteita.
Juhannuksena kipeänä räkätaudissa virkkasin myös tämän hullunkurisen maton joka ei pysy suorassa.
Sen sivut ovat hieman luikertelevat. Suonette anteeksi, ensimmäinen mattoni. Eikä virkkaaminen tai neulominen ole ollut ennenkään vahvimpia puoliani, olen siinä hidas ja teen paljon virheitä.
Iloinen olen kuitenkin tasaisesta käsialasta, jee! Se on kehittynyt kauniiksi ja tasiseksi.
Edellisen kuvan nappasin päivänvalossa vain siksi, että se kertoo maton todelliset värit. Näin hehkulampunloisteessa kuvattuna värit muuttuivat liian kirkkaiksi. 
Makuuhuoneesta kurkkaus. Täällä keskustellaan jotain lintuhäkin sijoittamisesta.
Kylläpä se Bruce on avulias kun jaksaa Jo-Alicen orpokodissa olla touhussa mukana ;) <3
Kuvassa näkyy alhaalla oikealla sänky joka on muovinen, mikähän lie. Kaunis se oli silti ja nyt se on kauniimpi kun maalasin sen myöskin. Se tarvitsisi ehkä jalat....
Silti tulin siihen tulokseen, että koska sänkyjä tarvitaan enemmän kuin tämä yksi, aion väsätä itse kaikki sängyt jotta niistä tulee yhtenevät.

Siirrytäänpäs vessan puolelle.
Lempäälän keirrätyskeskus varikosta löysin tälläisen ihana pikkuisen lasisen ovaalin astian.
No myönnetään, se on hieman isohko, tai ehkä syvähkö ammeeksi. Mutta aion silti maalata sen, tehdä sille taaujalat ta tyrkätä sen pöjöttämään ammeen kohdalle. Voihan sen vaihtaa jos joskus astelee sopivamman kokoinen tassuamme vastaan.

Kävin nyysimässä Villa Huvillan puolella vessasta seinähyllykön. Se ei mielestäni Huvillan vessan henkeen sopinut ja tänne on passelimpi. Tämä tulee täyteen vessapaperia. Huvillan suihkutiloihin haluan teräskorin seinälle.
Nukkekodeissa listat ovat pyllystä. Huomaatte varmaan mitä minun piti tehdä allaskaapille jotta sain sen seinään kiinni. Tarvitsee vielä väsätä kapulat alle jatkoksi.
Tämä on huono kuva, mutta se esittelee tulevaa allasta.
Uskotteko, että siitä tulee hieno? Minä en, mutta minä nyt harvemmin uskon omiin kykyihini ja aina yllätän itseni iloisesti ;)
Tämä on Knorr fondue kuppi! Ettäs tiedätte, ihana ovaali muovinen pikkuinen kuppi.

Syöttötuoli taitaa olla samasta valmiskaluste setistä keinuhevosen ja kävelykärryn kanssa, mutta jakkarat ovat shamppanjakorkeista. Kuten voitte itse todeta, tuunasin syöttötuoliakin <3

Siirrytään sitten Villa Huvillan puolelle katsomaan muutama pikku juttu.
Tuliaisia Tallinnasta, ihana lasipuhallettu kissa tai frettiä se voi esittää tässä tapauksessa.
Bunnylle.
Ihana lasipuhallettu villakoira Devinelle.



Söpöilykuva Devinestä ja lemmikistä nimeltä Pertti.


Meksikon tuliaisia. Myös Devinen pöydällä oli simpukka, tosin huonosti erottuen värinsä ansiosta..




Bunny ja Hulda. <3
Devinekin sai uusia tulosteita. Rakastamiaan perhosia tutkittavaksi vaikka iltalukemisena. Nämä eivät ole kirjoja, ovat vain lappuja.
No sepä se tällä kertaa taas.
Ensikertaan
See you!